Jos siipi tosiaan lähtee lentämään takaviistoon, niin silloin giljotiiniä pitää käyttää. Kun naru vetää alaputkesta takaa yhtään, niin vauhtia tulee vedettyä äkkiä lisää ja liikaa.
Kun liitimen näkee läheltä, niin on helpo päästää kaasu ja antaa siiven oieta ja jatkaa hinausta sen jälkeen.
Niin matalissa kuin mitä lockout tulee yleensä, ei voimaa saa oppilashinauksisa säätää liian isoksi. Pilotin mukaan olen käyttänyt 40-55 kg. Kokeneellekaan en laittaisi alkuun 60 kg enempää. Ylempänä siipi on stabiilimpi hinauksessa.
Lyhyt etäisyys on minn mielestäni ehdottomin turvallisuustekijä. Läheltä näkee virheet heti eikä liian myöhään. Sen voi järjestää siten, että taiittopyörltä purkaa kelaa siten, että näkee startin lähempää. Tai siirtää starttia eteen, jos ei ole kelaa käytössä.
Kokemuksesta voin sanoa, että kilometrin päässtä on vaikea ehtiä vaikuttamaan jo srtartista jo lähteneeseen virheeseen. Läheltä voi toimia lähes kuten rukkashinauksessa.
Noita startista suoraan ongelmia esiityy harvoin mutta kuitenkin silloin tällöin. Muutaman olen nähnyt. Kyse on tilastollisuudesta, johon on vaikea vaikuttaa lopullisesti. Puuska, narut väärinpäin, ylempi irti, liian lyhyt alanaru, huono starttiote, liian hidas hinaus, ...