Post reply

Attachments: (Clear attachments)
Restrictions: 4 per post (4 remaining), maximum total size 1,000 KB, maximum individual size 350 KB
Uncheck the attachments you no longer want attached
Click or drag files here to attach them.
Other options
Verification:
Please leave this box empty:
Mikä on se millä autoa ohjataan. Viisi kirjainta, alkaa R:llä ja päättyy I:hin?:
Shortcuts: ALT+S post or ALT+P preview

Topic summary

Posted by Nuuttik
 - 14.03.2018 14:00:06
Kiitos vastauksesta. Viime talvena samalla kalustolla hinailtiin riippuliitimiä, pakkasta oli huomattavasti vähemmän ja silloin hinaukset oli mukavan pehmeitä. Voin muistaa narun paksuuden kyllä väärinkin, mutta se on sitä yleisintä pyykkinarua millä liitimiä hinataan.

Posted by Pekka
 - 13.03.2018 22:06:58
Joskus on naru leikannut itsensä lumessa olleiden kovien möykkyjen alle ja sitten noussut nytkähdellen. Oli ikävä hinata.
Taisi olla varjoliitohinauksia. Riippuliidossa nopeutta on kunnolla startissa eli sahausefekti toimii paremmin.

Kiinni jäätymistä en muista 20 v aikana kuulleeni tai nähneeni.
Voi naru lämmetä hinauksessa ja jäätyä vähän tönkömmäksikin.
Tai sumu tiivistyi naruun ja ehkä liimasi sen jopa kiinni jäähän.
Lumeen en usko tarttuvan kiinni.

Talvella käytettiin yleensä 4 mm narua, joka joustaa paremmin ja kestää talvella ihan hyvin.
Oli paljon mukavampia hinauksia ja muutenkin sillä pääsee korkeammalle keveyden ja pienemmän ilmanvastuksen vuoksi.
6 mm on aika ikävä talvella. Se on paljon tönkömpää kuin kesällä, etenkin, silloin kun se oli tavallista lyhyempi esim. 600 m. kovaan tuuleen rinteeseen tai kurssilentoja hinattaessa.

Sen verran olisi hyvä aina taittopyörän tai suoran nartun kanssa käyttää löysää kovallakin tuulella, että ainakin näkee milloin hinaus on alkamassa.

Tuossa se olisi voinut vähän auttaa, ellei sitten tosiaan ollut kiinni aika läheltä starttia.
Ei tohon oikein keksi ennalta ehkäisevää lääkettä, jos tosiaan jäi ihan startin läheltä jäähän kiinni.
Posted by Nuuttik
 - 12.03.2018 13:18:50
Tapahtumapaikka: Hirvijärven jää Etelä-Pohjanmaalla Seinäjoella.
Olosuhteet: Pilvistä, aamulla ohutta sumua. -17 pakkasta. Heikkoa etelätuulta.

Otin yhden hinauksen aamupäivällä noin kello 11 aikaan. Laukaisin narut huonon näkyvyyden vuoksi. Korkeutta ensimmäisellä hinauksella oli vajaa 300m. Tein normaalin laskukierroksen ja laskeuduin. Seuraavaa hinausta odoteltiin arviolta puoli tuntia, sillä jäälle kasautui usvaa joka esti näkyvyyden hinausmönkijän ja liitimen välillä.

Seuraavaan hinaukseen lähtiessä ei tapahtunutkaan normaalia hinausnarun venymistä tai ns. kuminauhaefektiä, vaan hinauspaine välittyi liitimeen ja pilottiin niin, etten ehtinyt ottaa ainuttakaan askelta liitimen juoksemiseksi ilmaan. Tunsin kuinka liidin putosi olkapäiltä, ja kohtauskulma karkasi todella suureksi. Tilannetta voisi kuvailla siten, että joku potkaisee selkään. Liidin oli heti lockoutissa. Sain laukaistua hinausnarut irti ja putosin liitimen kanssa jäälle muutamien metrien korkeudelta. Liitimestä katkesi toinen sivuputki. Itse selvisin puhdistamalla lumet valjaista.

Spekulaation kohteena on ollut hinausnarun käytös. Hinauskalustona oli taittopyörä, mönkijä ja 6mm hinausnaru. Hinaajana oli kokenut varjoliidon opettaja, jolla on myös riippuliitimen hinauskokemusta.

Spekuloisin, että naru jäätyi maahan kiinni ja narun venyminen tapahtui ennenkuin paine välittyi liitimeen. Tämän vuoksi hinauspaine yllätti pilotin totaalisesti.

Onko vastaavia kokemuksia?