Silloin kun noin kävi, niin käytettiin ekoilla kerroilla liian pieniä starrttipaineita ja kela myötäsi liikaa. Lopella oli täydet paineet.
Taisi vielä just tuulla sivusta eikä edestä.
Itse potkin silloin hiekkaa, kun odotin turvallista tuulta.
Ja laita pyörät ja heitä ne liukumattomat silmänlumepalikat mäkeen. Oppirahoja. Tallissa on yhdet vapaana.
Pikkupyörillä olen monta kertaa (ennen dollya) käväissyt pinnassa, eikä se haittaa yhtään starttia.
Dollyn voi korvata käyttämällä minimivoimaa (käytännössä n. 30 kg) alussa ja nostamalla paineet säätimestä samalla, kun laittaa täydet tehot kun hinuri liikkuu 20-30 km/h.
Sitä ei vaan ole harjoiteltu. Otaniemessä Jerellä se toimi jotenkin, vaikka pitoa ei ollut riittävästi hinaukseenkaan.
Jos saisi säätimen rukattua lähemmän nollapainetta, niin voisi käyttää vakiona ATOShinauksissa, johon ei dolly sovi.
Suodatin jarruttaa turhan paljon nopeaa purkua. Pitää ehkä hankkia isompi, jos mahtuu tai väljempi tai tuplata.
Metri pari saa olla löysää. Se ei vielä nykäise merkittävästi, mutta helpottaa juoksuun lähtöä.
Samalla näkee milloin startti oikeasti lähtee.
Jatkossa hinaajan pitää startissa olla valmiina käsi lähellä sähköventtiilin kytkintä niin, että voi heti keskeyttää startin.
Se on nopein tapa keskeyttää. Ja paras, jos startti lähtee sivuun. Sitten voi rauhassa jarrutella.
Ennenkin mulla oli käsi valmiiksi purkuventtiilin kammessa etenkin ekoilla kurssihinauksilla tai epämääräisessä kelissä.
Lopella pakitin vähän, että jäi hinurin taakse löysää, mutta nykäisitte itsetuhoisesti narun aina kireäksi.
Kerran kokeilin (turvallisuussyistä Targetilla) sitä, että hinaaja kytki starttipaineet ohitusventtilistä liikkeellelähdön jälkeen.
Nykäisi ikävästi, vaikka oli pohjalla parikymmentä kiloa purkuvastusta, mutta muuten onnistui hyvin.
En suosittele varsinkaan sähköventtiilin kanssa, jolloin ei saa edes kunnon purkupainetta.
Dolly on senkin takia hyvä, että sillä uskaltaa lähteä varjoliitohinaukseen.
