Torstaille ja loppuviikolle toivoa

[Pekka]

Parina päivänä ollut itä-kaakkoistuuli ja hyvin on toiminut.
Porintieltä alkava rinne tekee luonnostaan lievää rinnetuulta ja harju nostaa lämmöt ylös.
Nosto on ollut ihan hyvin sunnilleen hinauksen lopetuskohdassa.
Vahvinta kohtaa on toki joutunut hiukan hakemaan, mutta kantavalla alueella.

Lauantaina ideana oli aluksi saada Jere vedettyä tarkalla ajoituksella suoraan pilvijonon alle.
Ei tullut toivottua tulosta. Luultavasti jonot oli liian lähekkäin ja korkeita, joten maasto ei varjoisuuden takia lämmennyt tarpeeksi. Pilvet oli kai lähinnä kasteen haihtumisesta johtuvia heikkoja sumupilviä.
Kun keli alkoi kuivaa, ei kuihtua kuten luulin, kokeilin itse. Pintatuuli oli mennyt puuskaiseksi ja aika sivuun, joten piti lähteä aika tyyneen puuskia välttääkseni.
Yllätys oli että keli oli vielä syyskuussa aika ärhäkkää, hinauksessa ehkä 75 metriin asti, sitten tasaista.
Hinauksen päästä pääsi suoraan yllättävän hyvään nostoon. Luulin että kova tuuli olisi hajottanut ne.
Kun nosto katosi, uutta oli aika vaikea saada ja nostot hajosi teräviksi vajaan vartin jälkeen kun tulin laskuun, huomasin että onpa rodeota tulla laskuun.
Vaikka yritin lentää kovaa kädet alhaalla sivuputkilla, sivupuuska sai n. kahdessa metrissä siiven kääntymään ehkä 50 astetta ja tuli kiire oikaista siipi ennen osumaa. Olisi pitänyt lentää vielä kovempaa ja ihan pintaan asti eikä päästää yhtään vauhtia pois. Varmaan juuri puuskan kohdalla päästin liikoja vauhteja pois ja aloin rauhoittaa lentoa laskua varten. Sen verran sentään oli ylimääräistä vauhtia että ehti korjaukset tehdä ja kääntää vastatuuleen. Muuten oli tullut kunnolla romua.
Aika nätisti sain tällättyä liitimen rähmälleen, tosin pienen sivuliikkeen takia sivuun kääntynyt pyörä ruhjoi alaputken vaihtoon. Oli onneksi 15 v vanha pariin kertaan paikattu ja uusi on hyllyssä.

Oli aika yllättävää että laskussa tuntui aika samalta kuin länsituulella alkukesästä, jolloin oli ihan odotetusti pyörteistä. Alkukesästä Nummelassa on ennekin joutunut turvautumaan pyörille laskuun kun finaalissa olo on tuntunut ihan matkustajalta. Aika äksyjä sivutuulia on ollut poikkibaanalla muttei muistaakseni pitkällä.
Tosi lujaa pintaan asti on kai varmin tapa saada pidettyä putket ehjänä noissa olosuhteissa ja tarvittaessa lasku pyörille. Juuri ennen lopetusta trimminopeus on silti arka kohta sivupuuskille, mutta silloin voi saada jalat alle ja juosta liidin alas tai antaa pudota pyörille. Jos hiljentelee jo ylempänä kuin missä varpaat saisi maahan, alumiiniromua tulee helposti.

Reilu puoli tuntia kun odoteltiin, niin puuskat rauhoittui ja Jussi ja Jere uskalsi lähteä kellumaan, pidempään ja laajemmissa nostoissa.

Sääli, ettei ollut enempi porukkaa. Keli oli aika varmaa kelluntaa, johon purjekonekin liittyi Jeren seuraksi.

[Jere]

Jarmon atoksella olisi varmaan ollut mahdollista päästä pilvijonon alle mutta alhaalla pilvijonon alla nosto oli niin heikkoa että minun siivellä mentiin 0,2-0,3m/s alaspäin. Jonon alla olisi varmaan ollut sitten mahdollisuus ainakin yhden suuntaiseen matkalentoon ja atoksella varmaan edestakaiseenkin.
Itse koin mielekkäimmäksi tavaksi laskeutua lentää alaputkelta reilu veto päällä aivan pintaan asti ja kun vauhtia oli paljon niin jäi vielä hyvin aikaa vaihtaa kädet sivuputkille vaikka varpaat jo melkein viisti maata. Muuten olisi luultavasti mennyt kyllä putkia. Ohjaus tuntuma on niin paljon parempi alaputkelta että työssyt matalalla ei tuntunut pahalta. Loppupeleissä laskuista tuli melkeinpä parhaita mitä mitä olen tuolla siivellä tehnyt:).
Videolta katsottuna pekalla on finaalissa reilusti vauhtia mutta juuri kun vauhti alkaa hidastua kääntyy siipi aika reilusti sivutuuleen ja samalla korkeutta häviää hetkessä nopeasti. Vähän ehkä samankaltainen tilanne kuin kimillä kiikalassa mutta korkeutta ainakin on vähän enemmän (vauhdista en osaa sanoa) ja pekka ehti kääntää vasta tuuleen ennenkuin tuli maa vastaan.

[Jarmo]

Jeaah :) Laskeutuminen alaputkelta reilun vedon kanssa on just oikea tapa toimia ryppyisessä kelissä. Hyvää työtä!